Leijonia Lampaantaljoissa

Olemme muuttaneet!

2011-07-20T15:23:00.000+03:00

Blogi on muuttanut osoitteeseen http://neoame.com/leijonat/.

Päivitättehän ystävällisesti linkkinne. Tai vähemmän ystävällisesti, kunhan päivitätte ;)

Nips nips

2011-07-15T11:01:00.000+03:00

Sinne ne nyt jäi leikkauspöydälle Noelin arvokkaat. Tapansa mukaan katti huusi koko matkan lääkärille ja koko ajan lääkärillä. Niin, ja heti herättyään. Koska leikkaus oli hieman isompi kuin kolleilla yleensä, jäi Noel vähän vajaa pariksi tunniksi lääkärin huomaan. Jo minulle soitettaessa kissan noutamisesta kuulin Noelin ärjyvän taustalla :D. Kovasti väittivät, että kissa luultavasti käy uudelleen nukkumaan päästyään kotiin turvaan. Ja PAH!

Masentunut.

Eikä paljon uudet lohtulelut lohduta.

Ja tässähän piti olla hyvin herännyt kissa, joka ylpeänä hieman (varovaisesti!) teroittaa kynsiään. Voitte ehkä arvata, että kiipeilypuu kaadettiin samantien.

Kauluri on muuten hirveäkamala ja sen kanssa törmäilee koko ajan. Äsken se olikin pakko poistaa, koska Noel hyppeli metrin loikkia kuvitellen kaulurin sillä tavalla irtoavan. Nyt päällä on legginsin puntti tassunrei'illä. Mitenkäs tuommoisen tuubipuvun kanssa voi käydä pissalla? Onko kellään vinkkejä paremman puvun rakentamisesta? :D Yöksi taitaa katti saada taas kaulurin päähänsä.

Kohta tuo tarvii ilmeisesti teljetä koppaan, koska vauhtia on vähän turhankin paljon. Tokihan liikunta varmaan nopeuttaa toipumista, mutta rajansa kaikella.

Kesälomailijat raportoi

2011-07-13T21:05:00.000+03:00

Huh helteitä ja kesäterveisiä kaikille! Ollaan poikien kanssa pitäydytty pois tietokoneen äärestä ja vietetty kesää, jotkut nauttien jotkut kärsien. Itisapinat kyllä kovasti tykkää helteistä, mutta henkilökunta ei niinkään. Parveke on kovassa käytössä ja nykyään sinne uskaltaa jo ilman henkivartijaa. Varsinkin Albertista on kuoriutunut oikea kerrostalokyttääjä ja se päivystää varsin usein parvekkeen pöydältä käsin. Tosin näkymä on lähinnä autio risukko jonka ainoat asukkaat, kiukkuiset oravat, muuttivat pois. On siellä ötököitä kyllä!

Parvekkeella kuvatusta videopätkästä näkee hyvin miten paljon Noel on ottanut kasvussa kiinni Albertia.

Perjantaille on varattu kastrointiaika Noelille ja kieltämättä nyt jo vähän jännittää. Noelin toinen kives ei sitten laskeutunutkaan vaikka kovasti pidin toivoa yllä ja pitkitin leikkaukseen lähtöä. Nyt ikää on kertynyt jo hieman yli 6kk, joten laskeutuminen alkaa olla erittäin epätodennäköistä, enkä kieltämättä halua odotella mitään suurempia kollin elkeitä. Eläinlääkäri on etsinyt kivestä tunnustelemalla viimeksi vähän ennen luovutusta, eikä se silloin ainakaan ollut tunnusteltavissa. Peukut pystyssä siis, että se löytyy helposti.

Noel oppi tässä vähän aikaa sitten viimein hyppäämään tiskipöydälle (vaikka salaa toivoin ettei se koskaan älyäisi) ja kaikki mitä se sieltä löytää on suuria aarteita tai mahtavia saaliita. Milloin yöllä läiskästään naamaan tiskirätti ja ylpeänä esitellään hienoa saalista, milloin heräät järisyttävään murinaan, koska Noel vahtii tyhjää makaronipussia Albertilta. Tyhjän pussin kanssa on muuten erittäin hankalaa juosta, koska se peittää tehokkaasti näkökentän!

Iltapalalla

2011-05-30T16:42:00.000+03:00

Vastuuvapauslauseke: Yhtään kissaa ei vahingoitettu kuvauksissa. Kissaa ei ole pidetty nälässä. Kissa on urpo.

Albert sentäs syö ihan normaalisti (paitsi jos on katkarapuja)... Tällä kertaa tylsästi pala kalkkunaa ja hullukatille broilerin kauloja.

PRA-tulokset

2011-05-24T16:07:00.000+03:00

Niille jotka eivät vielä ole kuulleet, niin PRA on periytyvä silmäsairaus, joka johtaa kissan sokeutumiseen. Oricat sivuilta saa lisää tietoa. Koska Albertin vanhempia ei ollut vielä testattu, halusin testata pojan ihan oman mielenrauhan vuoksi. Asiasta on ollut paljon puhetta viime aikoina ja kissoja on testattu paljon. Joka kerta kun Albert ei nähnyt mihin lelu meni tai kadotti metsästämänsä ötökän, sitä mietti että joko sen näkö on nyt huonontunut. Mitä jos se on sairas? Mietin jo matolla merkittyjä turvallisia reittejä ja lattiaan naulattuja huonekaluja...

Tilasin Australian Animal DNA laboratoriosta testauspaketin, jossa tuli mukana täytettävä lomake ja kaksi harjaa sylkinäytteen ottamiseen. Albert antoi hienosti harjata poskiansa, vaikka onnistuinkin tökkäämään sitä ikeneen niin että tuli vertakin. Tarvikkeet pakettiin matkalle kohti Australiaa ja eilen sain tuloksen sähköpostiini. Albert on kantaja.

Vähän olin ensin puulla päähän lyöty, mutta lopultahan tämä on hieno uutinen. Albert ei koskaan sairastu, joten minun osaltani huolehtiminen saa päättyä tähän. Tulokset lähti samantien kasvattajalle ja pian myös BaJaVa ry:n sihteerille, joka kartoittaa itämaisten rotujen tilannetta.

Noelin isä on testattu negatiiviseksi, joten sen osalta ei tarvitse miettiä. Toki myös Noel voi olla kantaja, koska emon tilannetta ei nyt tiedetä.

Parveke kesäkuntoon

2011-05-22T18:10:00.002+03:00

Mattimyöhäiset täällä hei. Me saatiinkin viimein parveke verkotettua uudelleen tiheämmällä verkolla piskuisia puikkonokkia varten. Rakennettiin myös tosi hieno ötökkäkaappari oveen. Nyt saa ahkerat ötökänsaalistajat ja aurinkopainijat ulkoilla milloin haluavat, sillä ovet ovat avoimet. Ötökkäoveen on puhkaistu pieni kissanluukku, jotta henkilökunnan ei tarvitse seisoa ovipoikana aamusta iltaan.

Parvekkeen verkotuksen tarpeina oli rappausverkkoa, nippusiteitä, rautalankaa ja sovellakiskoa. Ötökkäovi on rakennettu puulistoista ja ötökkäverkosta, sekä kiinnitykseen käytettiin niittejä ja liimaa. Pisteenä i:n päälle tietysti ovinuppi ja magneettisalpa. Kissanluukkuun täytyy vielä kehitellä jotain, sillä ötökkäverkko rullautuu ja käpristyy ikävästi.

Onnellisia aurinkopainijoita

Mahapipi

2011-05-08T18:58:00.000+03:00

Noel sairastui viikko sitten mahapöpöön ja voitte ehkä kuvitella toimituksen hysterian, kun lauantaiaamu lähtee käyntiin Noelin oksentaessa allekirjoittaneen päälle. Onneksemme oksennuksia tuli vain kaksi, mutta ripulin pitkittyessä oli suunta kuitenkin kohti eläinlääkäriä. Noel inhoaa matkustamista ja kertoo sen kyllä varsin kovaäänisesti. Eläinlääkärin parkkipaikalla saimme uteliaita katseita, kun ihmiset yrittivät kurkkia kantokassiin nähdäkseen mikä hiivatti pitää niin kummallista ääntä. Vastaanotolla poika kuitenkin kehräsi koko sen ajan, kun oli kassinsa ulkopuolella. Myös lämmönmittauksen ja pistoksien aikana...

Noel voi jo hienosti ja ruoka maittaa melkoisella vauhdilla, eikä mikään määrä ole tarpeeksi. Pöpö oli ilmeisesti tarttuvaa laatua, sillä myös Albertilla oli parina päivänä kehno ruokahalu ja selkeästi ruoan haju yökötti sitä, mutta ystävämme urpokatti näyttää selvinneen vähällä kyseisestä taudista. Jompi tai kumpi oli myös nälissään järsinyt skinny-sorsan riekaleiksi, eli vietimme jälleen maailmanparhaanlelun hautajaisia. Kävi myös ilmi, että sorsan toinen raaja on kadonnut, joten jännittyneinä odotamme mahdollisia lisäongelmia. Josko se kuitenkin luonnollista tietä...

Ja sitten uusia kuvia tältä päivältä

Albertin feisbuukki omapose

Uudet upeet sapelihampaat

Dumbo tahtoo ruokaa

Ollaan ananas ja kookos...

2011-04-28T20:57:00.000+03:00

Tälläinen yllätys odotti eilen kotiin tullessa.

Noel oli kai päättänyt, ihmielävän sylin puuttuessa, että yksin ei pikkukissan kuulu nukkua ja oletettavasti siis tehnyt aloitteen änkeytymällä samaan pyramidipesään Albertin kanssa. Omistajalla oli tietysti hymy varmaan korvissa asti, vaikka ensin olinkin vähän epäluuloinen vastaanottokomitean loistaessa poissaolollaan. Lässytinkö mamman pikkuisille kullanmuruille, kun ne oli niin ihaniva söpöjä pikkukavereita? En tunnusta!

Meidän uusi ongelma onkin vähän liian pieni syli. Tosin pojat ovat ratkaisseet sen änkeämällä syliin päällekkäin, mutta kumpikaan ei ihan välttämättä haluaisi litistyä toisen alle. Sitäpaitsimuttakun, päällimmäinen saa aina paremmat rapsutukset!

Rähinää ja rakkautta

2011-04-26T14:24:00.001+03:00

Noel kiittää onnitteluista sekä tervetulotoivotuksista ja lupaa ruveta Albertin kaveriksi heti, kun se osoittautuu kelvolliseksi tyypiksi. Iso askel on kyllä jo kaveruutta kohti otettu rallin merkeissä. Tosin Noel pitää varmuuden vuoksi tasaista murinaa päällä. Henkilökunta jo hieman pelästyi, että nythän tässä syntyy jo tappelu, kun Noel juoksi Albertin kimppuun hurjasti muristen. Albert oli kuitenkin tarkkaavaisempi ja huomasi pennun haluavan leikkiä. Ihmiselävät eivät vieläkään täysin ymmärrä murinan logiikkaa sillä kaikki muut eleet viittaavat leikkiin. Tosin yhtään loogista ja kirjojen mukaan käyttäytyvää kattia ei tässä taloudessa ole tavattu ennenkään.

Albert päätti jo aikapäivää sitten, että Noel on tuleva sen uusi ihana ystävä. Noelin nukkuessa Albert hiipii salaa luokse ja pesee pennun turkkia. Illalla se varttuu, että Noel asettuu omalle paikalleen sängyssä ja sitten möyrii peiton alle sen viereen. Albert on mielestään huippuviksukissa huomatessaan, ettei Noel pelkää sitä jos se on peiton alla.

Noelista on vaikea sanoa millainen siitä muotoutuu vielä luonteeltaan. Toistaiseksi se vaikuttaa melko tempperamenttiselta tyypiltä joka pitää huolta oikeuksistaan. Toisaalta taas se on maailman hellyyttävin sylikissa, joka rrrrakastaa isolla äRällä. Perus itämaisominaisuudet siltä toki löytyy, eli se on aina siellä missä sinäkin, volyymit on useimmiten kaakossa, jos et huomioi sitä se kiipeä pitkin jalkaasi, tunkee syliisi jo ennenkuin ehdit itse istua, yöllä se nukkuu kiinni naamassasi tai kyljessäsi, energiaa sillä on loputtomasti jne.

Ollaan tosiaan Albertin kanssa melko onnekkaita, että löydettiin Noel näin pian. Albert oli tulla hulluksi yksinäisyydessään ja henkilökunnan poissaolo oli täysin sietämätöntä. Myös henkilökunta on tyytyväinen pennusta ja uudenlaisesta elosta, vaikka alunperin ajateltiin täysin Albertin parasta, niin täytyy myöntää ettei tämä pahaa tee omistajallekaan.

Rauhoittavia siguleita vai "#%&!!@ se varasti mun lelun!"

Noel Wä'y

2011-04-23T21:20:00.000+03:00

Tänään kotiutui tuommoinen pikkukissi, joka pitää erittäin kovaa ääntä. Automatka oli siis melko tuskallinen ja pitkä. Varsinkin motarin 120km/h ei miellyttänyt herraa sitten vähäkään! Kotiutuminen onkin aloitettu nokostellen sylissä. Väsyttää nimittäin ihan vietävästi.

Albertin mielestä kaveri on ihan mielettömän kiinostavin ehkä ikinä! Mutta silti niin pelottava :/. Lievää sähinämurinaa on siis ilmassa, mutta molemmat liikkuu rohkeasti ympäriinsä ja ihmettelevät tuoksuja. Sekä Albert saattaa parin sekunnin ajan kuvitella, että nyt on tutustuttu ja on aika leikkiä! Täysin samaa aaltopituutta ei ole vielä saavutettu. Jatkoa ja parempia kuvia seuraa kunhan maltan irroittaa silmäni tuosta luttanasta :D

Hyvästi naskalihampaat!

2011-04-20T19:18:00.000+03:00

Näin on näreet! Tänään Albertilta irtosi ensimmäinen kulmahammas. Tilalle kasvaa tietysti rautainen - hurjan leijonapedon mahtavan suuri - raateluhammas. Tässä tuo säälittävä maitohammas, jonka henkilökunta ehti napata Albertin huulelta ennen sen päätymistä Albertin ruoansulatuskanavaan :P

PS. Lupaamme pyhästi ettemme raportoi jokaisen kulmahampaan tippumista.

Oho se hajos

2011-04-19T14:13:00.000+03:00

En tiennyt, että huiskalle voi käydä näinkin. Onko sopimusrike jättää kertomatta itiksen ostajalle, että otus hajottaa kaiken? Voiko sen nyt palauttaa? No ehkäpä ei... Tämä ei ole edes ensimmäinen tai toinen lelu mikä on mennyt säpäleiksi. Kaksi ikea hiirtä koki kamalan lopun, yksi rapinahiiri oli kannettu hiekkalaatikkoon ja pissitty päälle, yksi pehmopallo on nypitty pilalle hampailla jne. Homma on levinnyt myös henkilökunnan vaatteisiin, sillä niiihin on kummasti ilmestynyt ihan pikkuruisia reikiä. Sanoisin että Albertissa on havaittavissa mahdollisesti ehkä hieman joitain tylsistymisen merkkejä, eikä edes loputon skinny-sorsan noutaminen helpota.

"Mmmm kamera, saanks maistaa?"

Mikä on ulko?

2011-04-12T15:30:00.001+03:00

Albert näki tänään mikä on ulko. Se on äärimmäisen pelottava paikka missä on paljon ääniä ja isoja laatikoita jotka etenee pyörillä. Ihan tuntemattomia ihmiseläviä jotka osoittelevat ja pitävät kummaa "squiiiiiivoikuseonsöpövoiapua" ääntä. Albertin vastaus tähän kaikkeen oli volyymit kaakossa huudettu "wäää"! Kun Albertin oma ihmiselävä viimein tajusi kuinka paljon voi pientä kissanpoikaa pelottaa, päätti se istua maahan ja ottaa pienen Albertin syliin kummastelemaan isoa ulkoa. Se olikin astetta mukavampaa ja siinä uskaltautui jo hieman nauttimaan tuulen vireestä ja sen tuomista tuoksuista. Myös maata pitkin vilistävät muurahaiselävät oli hassua katsottavaa. Kännyräpsyjä reissusta teidän iloksenne:

Toimitus uskoo vahvasti, että seuraavalla kerralla Albert uskaltautuu jo litistämään muutaman muurahaiselävän ja ehkäpä nuuskuttelemaan hieman vasta paljastunutta nurmikkoa.

(Iso kiitos kaikille lohduttavista kommenteistanne! Pakko oli tulla päivittämään, ettei Miton kuvat pomppaa aina ensimmäisenä silmille. Niitä on vielä aivan liian vaikea katsella. Albert ottaa myös tyytyväisenä lohturapsut vastaan, sillä on tämä vaan kumma tilanne senkin mielestä.)

Hei sitten rakas

2011-04-11T21:01:00.000+03:00

Oli Miton vuoro siirtyä sateenkaarisillan tuolle puolen. Nyt ei enää mahaan satu, eikä ruoka yökötä.

Kaikkea yritettiin ja viimeiseen asti pidettiin toivoa yllä.

Jotta voi antaa paljon, täytyy myös viedä paljon <3

Nälkä, aina nälkä ja vieläkin nälkä

2011-03-22T21:59:00.002+02:00

Mito on edelleen sitä mieltä, että raakaruoka täytyy olla parasta maailmassa. Tosin lieviä kyllästymisen merkkejä jauhettua kalkkunaa kohtaan on nähtävissä. Ikävä kyllä ennen kuin kennelrehusta saapuu siipikarjaa eri muodoissa, joutuu Mito edelleenkin napostelemaan sitä samaa mössöä. Siltikin raksuihin verrattuna, jauhettu kalkkuna on parasta maailmassa. Sille pitää vain ensin irvistää ja kääntää selkä kunnes henkilökunta on häipynyt, jolloin läjän voi tyytyväisenä pistellä poskeensa.

Aamun kohokohta meillä on ehdottomasti kaksi Multicat tablettia, joiden eteen Mito istuu käskystä. Käskytysvaihe on Miton mielestä täysin turha, mutta ehkä sekin haluaa antaa henkilökunnalle jotain takaisin hyvän ruoan toimittamisesta? Tai sitten se vain haluaa Multicat nappinsa ja vähän äkkiä sittenkin.

Kun tarjolla on porsaan sydäntä, kuoriutuu Mitosta varsinainen villi leijonapeto. Lihaköntti viskaistaan kynsien avulla ensin paljaalle pöydälle ja sen jälkeen muristaan villisti. Pari puraisua ja taas päätä huimaavaa karjuntaa. Ja uskallappas mennä lähelle kissapedon saalista! Tuo hurja murina vaihtuu uhkaavaksi sähinäksi ja sylkemiseksi. Jos Mito olisi koira saattaisi henkilökunnalla olla toinen ääni kellossa, mutta koska Mito on ylväs kissa ja meidän hupsun lauman johtaja, tyytyy henkilökunta hihittämään hihaansa.

Tänään oli ihka ensimmäistä kertaa Miton elämässä tarjolla kalaa. Pakastealtaasta ostetun seitifileen pilkkominen jäisenä oli kyllä varsin mielenkiintoista ja leipäveitsemme saattoi kärsiä lieviä vaurioita, paukutettuani sitä vasaralla. Kuinkahan nopeasti armaat naapurimme ehdollistuvat Miton kalapäivään? Joka tapauksessa Mito oli äärimmäisen innoissaan uudesta ruokalajista. Koostumus taisi tuntua hieman hassulta hampaissa, mutta käsittämätöntä kyllä nirppanokka nirsoilija naposteli lautasen tyhjäksi. Mikään teollinen ruoka, varsinkaan uusi tuttavuus sellainen, ei ole ikinä mennyt tuollaisella vauhdilla alas.

Tällä hetkellä murheita aiheuttaa ainoastaan Miton kyltymätön ruokahalu. Se syö toisinaan jopa kaksinkertaisen määrän ruokaa siihen nähden mitä se oikeasti tarvitsee. Toki Mito on hieman hoikassa kunnossa kaiken sairastelun jälkeen, mutta toivottavasti sen tavoitteena ei sentään ole toinen ääripää. Ehkäpä se rauhoittuu kunhan ymmärtää ettei tämä mainio ruoka lopu meiltä kesken vaan sitä tulee riittämään jatkossakin ja entistä monipuolisempana.

Toinen pieni töyssy matkassa on Albertin kykenemättömyys syödä porsaan sydäntä. Asia tuli hieman yllätyksenä, koska todella luulin että tuo Ahmatti syö ihan mitä tahansa. Mutta ei sentään, rajansa kaikilla. Albert ottaa sille leikatun pienen murusen suuhunsa, sylkäisee sen lattialle, ottaa suuhun, sylkäisee. Pyörii hämmentyneenä ympyrää. Ottaa lihan suuhun, sylkäisee. Tässä vaiheessa Mito on jotenkin onnistunut karkaamaan paikalle ja varastaa lihan. Suunnitelma on hyvin yksinkertainen ja aion tarjota pieniä palasia sydäntä, kunnes tuo toope ymmärtää että niitä voi myös pureksia ja niellä... :D

Kissakuvahaaste 150: Mitä tänään syötäisiin?

2011-03-18T19:05:00.001+02:00

Tänään meillä tajoiltiin palalihaa à la possu-lemmu. Palaliha on edelleen Miton mielestä hieman epäilyttävää, mutta kyllä nälkä porsaan syömään ajaa vai mitenkäs se nyt menikään.

Albertin ensimmäinen villapaita

2011-03-16T16:18:00.001+02:00

Tuulettaessasi asuntoasi kylmällä ilmalla, kulkeeko kissasi vatsa maata viistäen, parkuen surkeasti ja täristen kuin haavan lehti? Juu ei meilläkään, ennen kuin saapui taloon Herra Itämainen lyhytkarva. Albert ei siedä kylmää, ei missään olosuhteissa. Niinpä Albertin piti saada ihkaoma villapaita.

Villapaidan ohje löytyi Luolaleijonan klaanin käsityönurkasta, lankana käytetty jotain mitä kaapista löytyi ja puikot jotain sinnepäin. Ohjetta muokattiin sen verran, että hihansuissa on poimittu mahdollisimman paljon silmukoita ja pituutta hihoille neulottiin vain n. 2cm. Kokeilin ensin tehdä ohjeen mukaan, mutta Albert näytti kovin ahdistuneelta istuvissa hihansuissa. Nyt kun hihansuissa on kivasti tilaa liikkua, ei pienen kissanpojan tarvitse heittäytyä tönkkönä selälleen, liikuntakyvyttömänä.

Varmaan hieman lyhyempi paita olisi istunut Albertille paremmin, mutta koittakaapa sovittaa keskeneräistä työtä kissan päälle ilman että puikkoja löytyy sekä sinun, kissasi, että naapurisi silmästä. No, onpahan kasvuvaraa hieman, sillä paitaa ei Albert kuitenkaan kelpuuta ainakaan sisällä käytettäväksi. Nähtäväksi jää alkaako se kelpaamaan hieman paremmin, kun lähdetään tutkimaan ulkoilmaa myöhemmin keväällä.

Nyt BARFataan!

2011-03-15T17:44:00.004+02:00

Kyllä, näin on päässyt käymään. Meillä syödään nykyään vain tarkasti nuuskuteltua raakaruokaa. Mito on sairastellut jo pitkään. Melkein vuoden! Aika rientää... Mito siis sairastuu usein äkillisesti ja alkaa oksentamaan jatkuvalla syötöllä. Tämä tila menee ohitse vain pahoinvointilääkkeillä, kortisonilla ja antibiootilla. Poikaa on tutkittu ja hutkittu mm. verikokein, röntgenillä ja ultraten. Ja yllätys yllätys, kissa on terve kuin pukki! Niinpä epäillään nyt ruoka-allergiaa tai huonompana vaihtoehtona IBD (krooninen mahasuolikavana limakalvon tulehdus). Eläinlääkäri tietysti suositteli meille royal canin allergiamuonaa (kauheasti viljaa!), mutta itse päätin, että kissat siirtyy raakaruokinnalle, jolloin on helpompi seurata mikä ainesosa mahdollisesti aiheuttaa oireita.

Tarkoitus oli siirtyä raakaruokinnalle pikkuhiljaa ensi kuusta alkaen. Vaan Mito lakkasi syömästä teollista muonaa muutama päivä sitten. Tulipa siis henkilökunnalle hieman kiirus hamstraamaan lihoja pakastimeen ja vitamiineja lääkekaappiin. Ilmeisesti aiemmin jotenkuten siedetty raksumerkki on alkanut aiheuttaa Mitolle mahakipuja enemmänkin ja eihän kissa tietysti syö mitään mistä tulee kipeäksi.

Ainakin toistaiseksi Mito on syönyt murisevan hyvällä ruokahalulla kaikkea mitä sille olen tarjonnut. Kaikki raaka on myös pysynyt sisällä ja poika vaikuttaa muutenkin pirteämmältä ja äkäilee vähemmän rasittavalle Albert-adhd:lle. Possua ja nautaa sisältävä palaliha oli tosin Mitolle kummastus. Sitähän joutuu ihan pureskelemaan! Pitkän raksudietin jälkeen tämä jaksaa kummastuttaa Mitoa, eikä kärsivällisyys meinaa riittää rauhassa syömiseen :D. En tiedä miten ihmeessä tullaan pärjäämään luiden kanssa...

Albertista ei paljon kerrottavaa irtoa. Se kun syö samalla innokkuudella vaikka pieniä kiviä, jos tarjoan ne sen omasta kupista.

Kastraatio

2011-03-04T20:49:00.004+02:00

Tänään oli Albertilla ihmeellinen päivä, sillä oli kastraation aika. Iltapäivällä matkattiin melkein naapurissa sijaitsevalle klinikalle, joka sekin oli hieman liian pitkä matka autossa Albertin mielestä. Nukutuskin oli Albertista vähän tyhmää ja poika taistelikin urheasti unta vastaan pitkään. Kastroinnin yhteydessä laitettiin myös mikrosiru niskaan, koska sitä ei oltu vielä aiemmin rokotusten yhteydessä laitettu. Mielestäni parempi näin, sillä se neula on oikeasti aika pelottavan näköinen :D.

Toipuminen leikkauksesta onkin ollut varsin mielenkiintoista. Albert veteli sikeitä muutaman tunnin sylissäni ja herätessään hetken ihmetteli jalkojen välissä tapahtunutta katoa. Poika puraisi minua sormesta ja päätti lähteä leikkimään. Mikäs siinä, Albert ei nimittäin huojunut yhtään ja vaikutti muutenkin olevan mainiosti tolkuissaan.

Nyt on muutaman tunnin ollutkin kaikki valtakunnassa taas täysin normaalisti. Albert kiusaa vuoroin Mitoa ja vuoroin ihmisväkeä, siinä välissä ehtii hieman kurittaa lelujakin. Paitsi että! Mito on kovasti epäröiväinen Albertin suhteen. Liian läheisissä tunnelmissa Albertille täytyy hieman sähistä varmuuden vuoksi ja kaveri haiseekin ihan kummalliselle. Ehkä Mito on varautunut mahdollisesti alien-abduktioon ja korvaavaan biorobotti klooniin. Jep, täytyy askarrella Mitolle foliohattu, josko se siitä sitten.

Albert on ilmeisesti tietoinen menettämästään ajasta ja mustista aukoista muistissaan, sillä meno on jälleen kerran täysin päätöntä ja hännätöntä. Ylienerginen kissanpoika tuo tullessaan pelkkää harmia kaikelle tielleen osuvalle. Toimituksen kädet on jälleen raavittu verille, koska ylikierroksia vedettäessä mennään niin lujaa, että tuota ne äänet ei jotenkin ehdi ihan korviin asti. Todistusaineisto kastraatiosta, eli kuitit, on revitty riekaleiksi ja rakas ikea-hiirikin vuotaa vanua! Ehkä sitä yöllä sitten nukuttaa? Joohan? Niinhän? Hyssyttely on turhaa joten lahdemma kokeilemaan jotain "rauhallista" aktivointia ruoan merkeissä...

Albert-noutaja

2011-03-03T15:56:00.004+02:00

Tänään Albert oppi noutamaan hiirtä. Ikea-hiirtä, jos tarkkoja ollaan. Tämä Albertin nykyisen koulutuksen huipentuma tapahtui täysin vahingossa. Toimitus yritti kaikessa rauhassa maksaa laskuja ja Albert riekkui hiirensä kanssa epäsopivasti sylissä. Hiiri viskattiin aina eteiseen saakka ja perään ryntäävälle Albertille mutistiin jotain tyyliin: "Mene muualle häiriköimään siitä sintti". Albert kuitenkin etevänä ja itsepäisenä otuksena kantoi hiiren aina uudestaan ja uudestaan takaisin. Vaati useita toistoja ennen kuin toimitus itseasiassa äkkäsi kouluttaneensa Albertin noutamaan hiirtä. Se siitä laskujen maksusta siis ja eikun kamera esiin. Tässä hätäisen taltioinnin tulokset.

Ignooratkaa videon taustamelu... Ehkäpä joskus on aikaa taltioida Albertin hiirennoutoa ihan jalustan kanssa, jotta saadaan hieman laadukkaampaa kuvamateriaalia :D

Päivän hieman vanhetessa toimituksen mieleen hiipi ajatus, jonka kuka tahansa itseään arvostava ihmiselävä varmasti työntää mielensä perukoille samantien. "Kuka koulutti ketä?"

Onnenpäivä!

2011-02-20T21:10:00.008+02:00

Tänään oli poikien onnenpäivä. Ainakaan Miton mielestä mikään pitkiin aikoihin ei vedä vertoja tälle päivälle. Tänään pystytettiin kiipeilypuu. Kyllähän se ehtikin jo olla niiiiin kauan pois käytöstä. Siis VIIKON! Vierotusoireista on kärsitty ja kynnetkin on päässeet villiintymään suorastaan.

Albertkin näytti unohtaneen kaiken varovaisuuden mistä oli puhe ennen pystytystä. Turvallisuusluento oli puuduttava ja osallistujat näyttivät melko poissaolevaisilta. Puuta ei saatu kunnolla nostettua edes vaakatasoon, kun siellä jo pomppi kaksi pientä apinaa. Kiristyksen ajan puuta ylös alas vilistivät kaksi pörheää oravaa. Ja nyt kun puu on viimein kunnolla pystyssä, siellä nukkuu yksi punainen laiskiainen.

Uusien onnettomuuksien synnyn minimoimiseksi toimitus väkersi puuhun yhden uuden välitason, jolloin jokaisen tason välimatka toisiinsa nähden lyheni. Nyt puusta voi sekä pakittaa alas, että hyppiä tasolta toiselle niin, että alimmalta tasolta on jo miellyttävä hypätä lattialle.

(kuvakulma hämää, Albert on ainakin toistaiseksi vielä huomattavasti pienempi kuin Mito)

Yllätysbonuksena, tattadadaa, painivideo. Pojat on hienosti oppineet jo painimaan keskenänsä. Molemmat taitaa jo sopivan puruvoiman ja oikean läpsimistekniikan, eikä kummankaan tarvitse rääkyä sydäntäsärkevästi edes ihan vaan varmuuden vuoksi :D

Lelujen Top5

2011-02-14T13:07:00.005+02:00

Kissojen lelumieltymyksiä on usein vaikea ymmärtää, eikä niitä voi oikein listata paremmuusjärjestykseenkään, ainakaan pitkällä tähtäimellä. Kissojen mieli kun muuttuu hetkessä, keskittyminen herpaantuu, eikä kissat välttämättä aina itsekkään ymmärrä mielenliikkeitään. Se mikä nyt on hot lelumaailmassa voi huomenna olla jo täysin yhdentekevää. Tai oletko joskus tullut kotiin mielestäsi mahtavien tuliaisten kera, hieno kallis lelu, ja kissat eivät vaivaudu edes haistelemaan moista... Sitten ilman mitään järkevää syytä kissat vuoden päästä rakastuvat tähän uuteen leluun palavasti.

Tänään Albert ja Mito jokatapauksessa esittelevät juuri tämän nimenomaisen hetken lelujen Top5-listan. Listalle ei voitu myöskään asettaa varsinaista tärkeysjärjestystä, koska se vaihtelee liian nopeasti, eikä toimituksen aivokapasiteetti riitä sen mutkikkuutta ymmärtämään.

Höyhenhuiska
Tops-puikko
Rutattu puhelinluettelon sivu
Rapiseva hiiri
Muovinen katkarapu

Loppuun vielä Mököttävä-Mito, jolta riistettiin Tops-puikkojen ilot.

Pakkopaita vai kokovartalokipsi?

2011-02-10T16:20:00.005+02:00

Miten pienen kissanpojan saa pysymään aloillaan? Miksi joka paikkaan pitää mennä täysillä? Kuuluuko kissojen liikkua eteenpäin hyppimällä kuin kenguru? Vai oliko se turbonitroraketille sukua? Näitä kysymyksiä toimitus miettii samalla, kun harmaat hiukset lisääntyvät kuontalossa. Toimitus epäilee myös onko lääkitys vähän turhankin kohdallaan, kun Albertilta on täysin päässyt unohtumaan toissapäiväinen onnettomuus...

Ostetaan kissan pakkopaita! Kiire!

...

Olipa kerran...

2011-02-09T22:10:00.006+02:00

Ja tarinaa teille kertoo

Albert

sekä

Mito

tai oikeastaan tarkemmin sanottuna se heitä ruokkiva ihmisolento. Mutta sillä olennolla ei ole kovin suurta osaa tässä tarinassa, joten antaa sen olla. Albert on tänä päivänä vasta 14-viikkoa vanha tai nuori, rääpäle. Al kuitenkin luulee itsestään varmasti suurempia. Siitä ei ole epäilystäkään, sillä vauhtia ei ole puuttunut, eikä onnettomuuksilta vältytty. Mito täyttää kevään saapuessa jo 4-vuotta. Tai eihän sekään vielä kovin korkea ikä ole.

Tuo hieman outo, mutta ihan rakastettava ihmisolento lukee mielellään muiden kissojen blogeja ja halusi ehdottomasti myös omille silmäterilleen samanlaisen. Tervetuloa siis seuraamaan Albertin ja Miton elämää, sekä heidän omistajansa rämpimistä kirjallisen ilmaisun maailmassa.

Siinä missä Mito on ehkä hieman pidättyväinen maatiaisherra, on Albert taas mahdoton sylieläin. Albert ei osaa nukkua yksin vaan sen täytyy aina saada olla kosketuksissa ystävään. Päivisin se mielellään nukkuukin omistajansa sylissä tai jos Miton keskittyminen on riittävästi herpaantunut, myös sen vieressä. Öisin Albert kaivautuu peiton alle omistajansa kylkeen kiinni ja maukuu ärsyyntyneenä jos omistaja kuvittelee vaihtavansa asentoaan. Silloin kun kukaan ei varmasti näe, voi myös Mito heittäytyä ja armastaa omistajaansa huolella.

Molempien poikien ehdoton lemppariharrastus on varmasti kiipeilypuussa riekkuminen. Itserakennettu, kattoon asti ulottuva kiipeilypuu on tällä hetkellä kuitenkin pannassa ja kaadettu nurin. Kuten aiemmin mainittiin, ei onnettomuuksilta ole vältytty. Albert otti vähän liian ison palan kakkua (ei tietystikkään omasta mielestään) ja onnistui putoamaan katon rajasta päistikkaa lattialle. Lekuriinhan siitä jouduttiin ja siellä inhottava tohtori puristeli ja väänteli Albert parkaa, sekä tuikkasi vielä piikin niskaan. Tohtori totesi Albertin olkapään venähtäneeksi ja määräsi kipulääkettä, sekä lepoa. Ja miten lepo onnistuu hurjalta metsästäjäpeto Albertilta? Vaihtelevalla menestyksellä ja jotain siitä varmasti kertoo se kaadettu kiipeilypuukin.

Mito yllätti omistajan suhtautumalla pentuun positiivisesti jo ensimmäisenä päivänä. Tiedä sitten mitä se oikein kuvittelee Mitosta, sillä Mitohan on äärimmäisen avarakatseinen ja sopeutuvainen yksilö. Ja miksipä se ei tykkäisi uudesta lelustaan. Sitä voi läpsiä, sitä voi pestä ja kaiken lisäksi se juoksee lujaa perässä, kun sille purisee! Mitoa närkästyttää ainoastaan pari seikkaa, nimittäin se että tuo lelu tuntuu aina saavan parempaa ruokaa tai vähintäänkin hienommalta lautaselta. Albert on myös turhan kiinnostunut Miton höyhenhuiskasta ja sitä joutuu välillä ojentamaan sen käytössä.